*

Raine Luomanen kommentoi yleisiä yhteisiä asioita ja ajan ilmiöitä.

Tuhlaa omia rahojasi, älä muiden!

The Economist julkaisi kaksi viikkoa sitten erikoisraportin julkisen talouden kasvusta jälkiteollisissa länsimaissa (http://www.economist.com/node/18359896?story_id=18359896). Aineistona oli 13 OECD-taloutta. Suomi ei ollut mukana, mutta kuuluu samaan ryhmään talouden rakenteen ja julkisen sektorin koon suhteen. Yksi mielenkiintoisimmista havainnoista oli, että viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana julkisen sektorin osuus koko taloudesta on noussut 10%:sta 50%:iin. Suomessa Julkisyhteisöjen kokonaismenojen suhde bruttokansantuotteeseen (BKT) oli 56,3 prosenttia vuonna 2009. BKT-suhde on ollut yhtä suuri viimeksi vuonna 1997.

 

 

Kaikkien ongelma

 

Eikä tämä ole arvokysymys, julkisia menoja ovat kasvattaneet tänä aikana niin oikeisto- kuin vasemmistohallitukset omien poliittisten agendojensa mukaisesti, mutta selvää on että tämä meno ei voi jatkua ikuisesti. Jo nyt (lyhyen) laman jälkeisenä, hitaan kasvun aikana on huomattu että velaksi joudutaan elämään. Tästähän kaikki puhuvat, mutta keskustelussa on mukana valitettavan vähän faktoja. Tiesittekö esimerkiksi että Alankomaissa, Itävallassa, Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Ruotsissa julkisia varoja käytetään jokaiseen kansalaiseen yli 14.000 euroa vuodessa. Mutta meillä Suomessa huidellaan jo luvussa 18.777 euroa per asukas per vuosi.

 

Nostetaan vaan veroja?

 

Yleisin ratkaisuehdotus kestävyysvajeeseen – joka on muuten hirveä kapulakielinen termi ja kuuluu tutummin “kundit hei, meidän rahat ei riitä” – on verojen korotus. Ja kyllähän se akuuttiin ongelmaan varmaan auttaakin, mutta sen lisäksi pitäisi keskustella mikä tässä mättää, kun samaan aikaan kaikki valittavat tyytymättömyyttään. Siis menot kasvavat valtavaa vauhtia, mutta kukaan ei ole tyytyväinen. Hullua. Mihin raha katoaa? Siitä ei tunnu kukaan olevan kiinnostunut. Olemmeko kuin palomies, joka huutaa letku kädessään ‘lisää painetta’ eikä huomaa selkänsä takana olevaa isoa vuotokohtaa. Järjestelmään laitetaan vuosi vuodelta enemmän painetta, mutta kansaa tyydyttäviä tuloksia ei synny. Peräänkuulutankin keskustelua julkisen sektorin roolista, alkuun vaikkapa seuraavina 20-vuotena. Mistä haluamme maksaa ja kuinka paljon? Samalla on hyvä antaa poliittisia tavoitteita ja näkemyksiä, mikä on julkisten menojen pitkän tähtäimen kestävä taso.

 

Sähkö tulee töpselistä, mutta mistä raha tulee?

 

Muistammehan nyt kaikki, siis puoluekannasta riippumatta, että alunperin raha tähän järjestelmään syntyy yritteliäisyydestä, tuotannosta ja työnteosta. Puhelimista, paperista, teräksestä ja pienistä vihaisista linnuista. Julkinen puoli käytännössä vain pyörittää yksityiseltä sektorilta sinne veroin kerättyä rahaa. Joten miksi ihmeessä me haluamme koko ajan kasvattaa julkista sektoria ilman että vahdimme mitä ja minkälaista hyvää se meille tuottaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

Julkinen sektori pöhöää koska kokoomus sitä pöhöttää.
Ns. kehitysapu pöhöää koska kokoomus sitä pöhöttää.
Kaikenlaiset anemaksut pöhöää koska kokoomus sitä pöhöttää.
Energiaverot pöhöää koska kokoomus sitä pöhöttää.

jne koska pöhöää koska kokoomus sitä pöhöttää.

Käyttäjän kennu kuva
Kenneth Falck

Tarkkaan ottaen *rahaa* ei synny järjestelmään yrittäliäisyydestä, tuotannosta tai työnteosta, vaan pankista uutta velkaa ottamalla. Ero on pieni mutta ratkaiseva.

Toimituksen poiminnat