*

Raine Luomanen kommentoi yleisiä yhteisiä asioita ja ajan ilmiöitä.

Puoluejohtajat (ja kansanedustajat) taloustiedon tunnille!

Kestävyysvaje on sana, jota suurin osa puoluejohdosta ja kansanedustajista viljelee mielellään tietämättä tarkemmin, mitä se edes tarkoittaa.

Kestävyysvaje syntyy, kun julkisen talouden pitkän aikavälin perusjäämä (= julkisen sektorin tulot miinus menot ennen velanhoitokuluja) on suurempi kuin nykyinen, suhdannevaihteluista puhdistettu perusjäämä.  (Palkansaajien määrittelemänä) Tämä ”vaje” siis kasvaa kuin työssäkäyvä väki vähenee.

Hankala termi kertoa kansalle turuilla ja toreilla. Soinin suomella sanottuna valtiontalous saa siis liian vähän tuloja menoihin nähden, kun porukka painelee eläkkeelle.  

Mutta tulonlähteillä ja menoilla on eronsa.

 

Monet poliitikot kyllä puhuvat leikkausten puolesta, mutta kukaan ei vaalien alla uskalla puhua tarpeeksi suurten leikkausten puolesta. Kaikki uskovat, että talouskasvu ja tuottavuuden kasvu hoitavat tämän. Juuri tässä piileekin ongelma: meidän talouskasvumme syntyy ensisijaisesti tuottavuuden noususta. Tuottavuus on hankala ja tässä yhteydessä harhaanjohtava termi. Se nimittäin tarkoittaa melkein aina ja varsinkin talouden nykytilanteessa sitä, että teemme olemassa olevalla enemmän.

 

Tässä vaiheessa moni voisi kysyä, eikö se juuri ole ratkaisu? Ei ole, sillä tuottavuuden nousu ei automaattisesti tarkoita, että tapahtuisi työllistymistä tai investointeja. Tehostamme talouden nykytilassa vain sitä, mikä on jo käytössä. Ongelmana on, että olemassa olevan kapasiteettiemme vajakäytöstä on vielä karmean pitkä matka uusinvestointeihin ja uusiin työpaikkoihin.

 

Yksinkertaistettuna tuottavuuden kasvu siis vain lisää yhtiöiden tulosta, mutta ei tuo kansantalouteen sitä varsinaista merkittävää tuloa eli lisää palkansaajia ja vuosipalkkoja. Kansantaloudellisesti nimittäin valtava ero siinä, tekeekö yhtiö 100 milj. voittoa vai nouseeko palkkasumma 100 milj. Toinen menee investointeihin ”jossain vaiheessa” ja toinen taas suoraan leipään ja sirkushuveihin, eli palautuu järjestelmään ja veroiksi heti. Talouden täytyy siis kasvaa nopeammin kuin työn tuottavuuden, jotta saamme kaikkien osapuolten peräänkuuluttamia uusia työpaikkoja.

 

Mutta mitä ratkaisuja kestävyysvajeen paikkaamiseen on sitten tarjottu, kun ei aina tiedetä edes mistä puhutaan? Tuloverojen ja verojen korotuksia, arvonlisäveron nostoa ja menojen leikkauksia. Kommentoin kaikkia tasapuolisesti:

 

1.Verojen korotuksilla ei lisätä taloudellista toimeliaisuutta = työpaikkoja. Kerätään siis rahaa valtion kassaan lyhyellä tähtäimellä, mutta ratkaista itse ongelmaa eli kestävyysvajetta (= luoda lisää työpaikkoja ja kysyntää poistuvantilalle).

Vaikka olisi kuinka solidaarista viedä rikkailta köyhemmille, on lopputulos tietyn pisteen jälkeen aina huonompi kuin mistä lähdettiin. Ne, ml. yritykset, joilla on mahdollisuus suunnitella verojaan, voivat sitä täysin laillisesti tehdä. Ja mitä korkeammat verot ovat, sitä suurempi tarve on verosuunnittelulle. Veroja ei voi korottaa loputtomiin, jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa ja varakkaimmat muuttavat itsensä ja firmansa ulkomaille. Se siitä solidaarisuuden autuaaksi tekevästä voimasta.

Tässä kohtaa unohtuu yleensä myös se perusajatus, että valtio on täällä kansalaisiaan varten eikä kansalaiset valtiota varten. Tästä myöhemmin lisää.

 

2.ALV:n nostosta puhuttaessa moni johtavakin poliitikko on kuin vaelluksella ilman kompassia.

ALV:n nosto noin ylimalkaisesti, vaikeuttaa talouden toimeliaisuutta luomatta yhtään lisäätyöpaikkoja. Se vaikeuttaa pienyrittäjien (ja kaikkien muiden kenen on vaikea korottaa hintojaan) elämää, hiljentää taloutta ja hankaloittaa paljon peräänkuulutettua harmaan talouden torjuntaa merkittävästi. Puolustele siinä sitten suomalaisen timpurin osaamista ulkomaisten "verottomien" rinnalla.  ALV:n nosto toisi valtion kassaan nopeasti suuriakin summia ja on totta, että pohjoismaisittain se on matalampi kuin muilla, mutta toimenpiteen taloutta hiljentävää vaikutusta on melkein mahdoton arvioida. Jopa poliitikon "osaamisella".  Ota riski, nosta alvi.

 

Aidosti valtiolle lisää rahaa tuova vero, jolla ei ole kulutusta ja toimeliaisuutta vähentävää vaikutusta, on oman asunnon myyntivoiton verotus. Sitä ei esitetä ratkaisuksi, koska se sattuu olemaan juuri väärien puolueiden tukijoiden ongelma. Jos verovapauteen oikeuttava asumisaika nostettaisiin vaikkapa neljään vuoteen nykyisen kahden vuoden sijasta, valtion tulot kyseisestä verosta kutakuinkin kaksinkertaistuisivat ja asuntojen hinnannousukin saataisiin osittain laantumaan. Toki tämän veron tuotto on syklinen kuten asuntojen hinnan nousukin. Mutta jos olet asunut asunnossasi aina, ei sen myynnistä tarvitse rokottaa koko omaisuutta jos hankintameno olettama otetaan käyttöön. Mutta tästä taas eivät asunnon omistajat pidä ja aihe on monelle poliitikolle liian hankala.

 

3.Jospa siis luopuisimme lyhytnäköisistä ratkaisuista, kuten verotuksen kiristämisestä ja katsoisimme mieluummin sitä kuinka paljon tuhlaamme? Ongelmana on se, ettei yksikään eduskunnassa istuva tai sinne haluava poliitikko uskalla esittää leikkauksia, jotka olisivat tarpeeksi suuria ollakseen merkityksellisiä.  Leikkaukset ovat kuitenkin ratkaisuna pysyviä eivätkä silmänlumetta. Jos emme toimillamme pysty luomaan lisää työpaikkoja vaan nostamme veroja entisestään ja riskeeraamme ne vähätkin leikkaukset nyt, joudumme luopumaan sitäkin enemmästä tulevaisuudesta.

Leikkausten tarve on yhteensä yli kaksi miljardia vähemmän valtion kuluja jokaisena vuotena seuraavien neljän vuoden aikana. Mistä sitten pitäisi leikata, jotta kehitys olisi kaukonäköistä ja järkevää?

Valtion kulutusmenot ovat n. 13 125 miljoonaa euroa vuonna 2011 joten takaan että niistä löytyy leikattavaa. Esim. kuntien ja valtion ICT-menot (Information and Communication Technologies) eli suomeksi tiedonsiirto ja kommunikointi menot ja niiden päällekkäisyyksien karsinta josta alkajaisiksi saisi n. 1mrd säästöt vuosittain.

Ennen kaikkea lisäisin kuitenkin yhtä asiaa, eli julkisen sektorin tuottavuutta. Se on kaikkein nopein lääke kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Me kun joudumme maksamaan vähemmillä työntekijöillä tuon kannattamattomuuden linnakkeen kulut. Tällä en tarkoita pelkkiä ulkoistuksia, vaan aitoa tuottavuuden tehostamista. ICT, jossa hukataan vuosittain miljardeja kuntien ja eri valtionhallinnon alojen omilla ja itsenäisillä projekteilla, on hyvä alkupiste.

 

Raine Luomanen 75 Kokoomus Helsinki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat